Kehopäiväkirja

Näytetään kaikki 12 tulosta

Heinäkuusta 2021 kesäkuuhun 2022 pidin päiväkirjaa, joka keskittyi kehoon ja sen toimintoihin. Kehopäiväkirjan innoittamana tein joka kuukaudesta rintaneulan, ja koostin niiden ympärille näyttelyn Otavan vanhalle rukoushuoneelle, joka oli avoinna 19.8.-4.9.2022.

Rakkaudesta rintaneuloihin, oletko valmis rintaneulojen renessanssiin? Jos et omista rintaneulaa on aika hankkia sellainen!

Rintaneulateosten lisäksi editoin kesäkuun äänipäiväkirjasta johdannon ja teetin itselleni Kaiku Korun Kaisu Tullisella itselleni kuolinvaatteen vanhoista lakanoista, johon ompelin näyttelyn ajan hiuksiani. Rakastan käsin ompelua, mutta minulla on kummallinen irtohiuskammo, joten pyrin eroon pelosta yhdistämällä inhon ja intohimon.

Kehoon kohdistunut pohdinta johti minut pohtimaan myös, mitä haluan että minusta jää kun kuolen? Toin näyttelyyn esille konseptin hautauksestani. Ihanteellinen hautuumaa minulle olisi metsä. Haluan että minut tuhkataan, ja maatuvan uurnan kanssa tuhkat haudataan puun taimen kanssa metsään. Tällainen metsähautausmaa on jo toimiva konsepti Saksassa ja haluan tämän elämäni aikana tuoda konseptin Suomeen. Näyttelyn uurnan ja miniatyyriuurnat valmistin taidokkaan keraamikko Paula Ruuttusen ohjauksessa ja ne ovat käyttöesineitä. Näyttelyssä olleen saarnin taimenen olen istuttanut maahan. Kesällä vaihdoin sukunimeni äitini äidin tyttönimeen Pölhö. Keraaminen vaasi, joka näyttelyssä edusti uurnaa, jäi viimeiseksi teokseksi, jonka signeeraasin Mannisena, sattumaako?